Mansikka-kuohuviinijuustokakku

Eräskin työkaveri täytti lauantaina vuosia, ja lupauduin leipomaan kakun pienimuotoisia juhlia varten. Tosin, en tiedä voiko sitä kutsua leipomiseksi, kun kyseessä on hyydyttämällä tehty juustokakku. Juustokakut ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että en ole vuosiin tehnyt mitään muita kakkuja (tosin, näinä täytekakuttomina vuosina se kakun valmistaminen on tainut tulla eteen vain kolme kertaa...). Työkaverin luonteeseen ja tyyliin sopivasti halusin tehdä kakun kuohuviinistä ja mansikoista. Sellainen ohje löytyikin täältä.

Pohja:

20 digestivekeksiä (mun kakussa 25 Leibniz Butterkeksiä, kun Digestivejä ei täältä löydy)
50 g suolatonta voita (voissa taisi olla suolaa, hups)

Massa:

5 dl kuohukermaa
600 g maustamatonta tuorejuustoa (mun kakussa 675g mascarponea)
400 g tuoreita mansikoita tai tuoremansikkapyrettä (mun kakussa 500g, annoskoosta johtuen)
2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä (mun kakussa vuoden 2009 Brut Dargent Chardonnay Sektiä, ei niin mitään havaintoa millainen kuohari tai shampanja olisi ollut hyvä kakkuun, joten otin lähikaupasta ihan vaan arvalla keskihintaisen pullon. Mielenkiintoista olisikin kokeilla miten eri kuoharit vaikuttaisivat kakun makuun.)
1,5 dl sokeria
12-14 liivatelehteä (mun kakussa taitaa olla 18 saksalaista liivatelehteä)

Kiille:

2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä
2 dl mansikkamehua
0,5 – 1 dl sokeria (mun kakussa 1dl, eikä ollut yhtään liian makeaa)
4 liivatelehteä (mun kakussa oli kai 8 saksalaista. Liivatelehteä.)

Koristeluun (Mokien peittämiseen):

kaupan strösseleitä

Ohjeen ainoa kimurantimpi kohta oli kuoharin redusointi. Pienen googlatuksen ja pähkäilyn perusteella päädyin siihen että se tarkoittaa vaan simppelisti kuoharin keittämistä niin kauan että nesteenmäärä haihtuu puoleen alkuperäisestä. Keitin kuoharia pienellä teholla, joten tässä tapauksessa kuoharin puoliintumisaika oli n. 10min.

Viime kerrasta viisastuneena (kiitokset Tekkulle!), en vuorannut tällä kertaa koko vuokaa leivinpaperilla, vaan ainoastaan pohjan (miksi tätäkään ei ole ohjeissa voinut sanoa selkeästi!). Tällä kertaa kakustakin tuli siis paljon kauniimpi, tosin täysin kommelluksitta ei tälläkään kerralla selvitty. Koska juhlat olivat jo klo 15 seuraavana päivänä, ajattelin että kiille on saatava kakun päälle jo edeltävänä (eli kakun valmistuspäivänä) iltana. Kakku oli siis hyytymässä sen aikaa kun valmistin ja jäähdytin kiilteen (n. 1h ehkä?), ja vaikutti jo hiukan hyytyneeltä kun otin sen jääkaapista. Kaadoin kiillettä päälle, kun yhtäkkiä huomasin, että kiilteen joukkoon tuli myös vaaleanpunaista kakkua. Iiik, kiille upposi kakun sisään siitä kohtaa mihin kiillettä kaadoin! No, ei se mitään, kaadoin loput kiilteet varovaisesti liruttaen ja aamulla heitin sit sydänströsselit päälle. Ei kai kukaan kakun syöjistä huomannut mitään...

Muuten, täytyy sanoa että omaan makuuni täytettä oli vähän liikaa; puoletkin olisi voinut olla riittävästi. En tullut katsoneeni vuokamittaa niin tarkkaan (eli oma vika!), mutta oma vuokani (ei mitään havaintoa minkä kokoinen se nyt sitten mahtaisi olla) tuli aivan piri pintaan täyteen täytteestä ja kiilteestä.

Sitten tärkeimpään eli kakun makuun: IMHO ei ollut mikään kovin häävi. Muut tietenkin (kohteliaisuuttaan) kehuivat kakkua, mutta omasta mielestäni se oli vähän mauton. Kovin makeasta kakusta en olis tykännytkään, mutta jotenkin se oli mansikasta huolimatta jotenkin vähän mautonta. Tai ehkä syynä olikin näin myöhäiset mansikat, ehkäpä keskikesän mansikat toisivat kakkuun enemmän makua. Joka tapauksessa, kyllähän tuota nyt söi, mutta onneksi ei tarvinnut syödä yhtä palaa enempää :D.

The kakku.

Kakun valmistumisen jälkeen nautiskelin loput kuoharit onnittelukorttia tehdessä, mutta hupsis, kortti jäikin kuvaamatta! Mitenköhän siinä kävikin niin...?

Kerrottakoon nyt vielä loppuun, että kirjoitan tätä juttua villasukat jalassa ja glögiä hörpiskellen. Huomasin (onnekseni? kauhukseni?) pari viikkoa sitten, että glögit, Glühweinit ja joulusuklaat ovat saapuneet jo(!) kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin ensimmäisen purkin glögiä kotiin, mutta koska sinä viikonloppuna oli vielä helle, en pystynyt ajattelemaankaan kuuman glögin juomista. Tänään se jo sitten maistuikin. Joten kai tässä täytyy todeta, että kyllä se joulukin sieltä sitten pian tulee..?