Kahvilla: Trees Organic Coffee & Roasting House

Kävin tänään kävelemässä keskustan päästä päähän, sillä kävin katsastamassa taas muutaman asunnon. Asunnoista ei ole paljoakaan sanottavaa; kokolattiamatto kaikkialla ja kellertävät seinät olivat melkoinen turn off. Ja en voi käsittää miten täkäläisissä asunnoissa saadaan 2mh ja tupakeittiöön tuhrattua yli 90m2:ä niin, että asunto tuntuu siltikin pieneltä. Numeroiden perusteella tilaa pitäisi olla vaikka kuinka. Eli näistä asunnoista kumpikaan ei siis tule olemaan meidän unelmien asunto, luulen.

Paluumatkalla pysähdyin kahville pienehköön Trees Organic Coffee & Roasting House -kahvilaan, joka sijaisi lähellä asuntoja. Kahvila oli suht uudenaikaisesti sisutettu, mutta ei ollut tunnelmataan mitenkään erityinen. Kahvila mainosti omaavansa kaupungin parhaat juustokakut, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Kahvilan suosituin juustokakku tarjoilijan mukaan oli the Sin: suklaa-kirsikkajuustokakku. Koska itse en ole kirsikan ystävä (paitsi aivan tuoreiden kirsikoiden), päädyin kahvilan toiseksi suosituimpaan juustokakkuun, mikä oli hyvin perinteinen New York Cheesecake. Kakun kyytipojaksi olisi saanut vielä kermavaahtoa sekä suklaa- ja kinuskikastiketta, mutta arvelin jo valmiiksi, että kakussa on makeutta riittämiin ihan ilman lisukkeitakin.

New York Cheesecake

Kuten niin usein makeiset tahtovat täällä olla, oli tämäkin kakku niin makeaa että leukaluu väpätti (ainakin melkein). Sopi siis ihan hyvin päiväkahville, mutta yhtään isompaa palaa en olisi pystynyt syömään. Koostumukseltaan kakku oli hyvin kermaisaa ja suussasulavaa. Kahviksi valitsin keskikokoisen cappuccinon, joka olikin aika iso sammio.

Hintaa palalle kakkua, keskikokoiselle cappuccinolle ja 0.5l vesipullolle tuli 13.40$ eli n. 10.20€. Huh! Ainakin näin Saksassa asuneelle tämä oli varsin korkea hinta kahvilakäynnistä, lienee ihan täysin verrattavissa Suomen hintoihin. Monet ihmiset ainakin Euroopassa tuntuvat pitävän Kanadaa ja USA:ta yhtenä ja samana valtiona, mutta vaikka yhteneväisyyksiä onkin, on ne silti muun muassa hintatasoltaan varsin erilaisia maita. Näin kuukauden kokemuksella Kanada tuntuu olevan varsin lähellä Suomen hintatasoa hyvin monissa asioissa, ja joskus ehkä jopa kalliimpikin kuin Suomi. Saksan halpoihin hintoihin tottunutta huimaa, mutta eiköhän tähän pian tottune. Se hyvä puoli tässä ainakin on, että sitten kun täältä tulee Suomeen vierailulle, ei koe samanlaista kulttuurishokkia hintojen suhteen kuin Saksasta Suomeen tullessa :).

Tähän mennessä tapahtunutta

Syyskuun jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: mies sai työtarjouksen Kanadasta lokakuussa, mikä käynnisti imigraatio- ja muuttotoimenpiteet nopealla aikataululla. Olisi luullut että suomalaisen, jolla on olemassa oleva työtarjous, olisi helppoa saada työlupa, mutta yllättäen se ei ollut ollenkaan niin helppoa. Työluvan hakuprosessiin liityi niin monta käännettä, että välillä meinasi usko loppua koko muuton suhteen, enkä pystynyt miettimään itse muuttoa tai Kanadassa asumista, vaan keskityin vain työluvan saamiseen. Valitettavasti joulun aika sattui juuri tuohon pahimpaan stressiaikaan, joten joulunvietto kärsi hieman työlupastressistä, enkä joulukortteja lukuunottamatta tehnyt mitään jouluaskarteluja tai käsitöitä tänä vuonna.

Erinäisten käänteiden ja ongelmien jälkeen työlupa myönnettiin viimein tammikuun puolessa välissä ja mies nousi koneeseen vain muutama päivä tämän jälkeen. Minä jäin muutamaksi viikoksi vielä Saksaan järjestelemään ja hoitamaan muuton: myin lähes kaikki meidän huonekalut, laitoin monta kuutiota tavaraa kierrätykseen ja ihan roskikseenkin. Tammikuun lopussa muuttofirma tuli ja pakkasi meidän tavarat ja minä luovutin asunnon pois. Helmikuun 3:s minäkin viimein nousin koneeseen ja saavuin ensimmäisen kerran uuteen kotikaupunkiimme Vancouveriin, Kanadaan. Uskomatonta, että siitäkin on jo yli kuukausi!

Ensimmäiset viikot tänne saapumisen jälkeen menivät nopeasti, sillä tein vielä töitä edelliselle työnantajalle. Oman esimieheni ehdotuksesta olin irtisanoutunut vasta helmikuun loppuun ja vietin viimeiset viikot "työmatkalla", jotta pääsin jo asettautumaan uutteen kotikaupunkiin ja etenkin sain paremmat mahdollisuudet löytää uuden työn ennen entisen loppumista. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat siis kiireisiä töiden ja työnhaun takia. Kovasta yrittämisestä huolimatta en saanut uutta työpaikkaa maaliskuun alusta, mutta ensimmäisenä työttömyyspäivänäni viime torstaina sain tietää että olen saamassa työtarjouksen. Eilen, maanantaina, hyväksyin tarjouksen ja aloitan uudessa työssä jo torstaina. Eli nautiskelen nyt toiseksi viimeisestä työttömyyspäivästä.

Jo ennen kuin muutimme tänne, halusimme varata hyvin aikaa varsinaisen asunnon löytämiselle ja minun työkuvioiden selviämiselle, joten vuokrasimme väliaikaisen asunnon aina maaliskuun loppuun asti. Nyt kun työkuviot ovat selvinneet, olemme alkaneet hakea myös lopullista asuntoa. Tämäkin asia toivottavasti ratkeaa muutaman viikon sisään, ja pääsemme viimein omien tavaroidemme pariin, ja saan taas askartelutavarat, langat, ompelukoneen ym käyttööni. Uuden asunnon vaatimuslistalla on, että minäkin saan viimein oman työpöydän, jonka äärellä voin sitten helposti tehdä omia askartelujani ja ompeluksiani, niin että niiden aloittaminen ei aina ole samanlainen operaatio kuin edellisessä asunnossa. Ihanaa, tuskin maltan odottaa!

Eli blogia tulee päivitettyä jatkossa toivottavasti hieman useammin, ja näin aluksi juttua tulee varmaan myös sisustamisesta. Tarkoitus on että ostamme uusia huonekaluja hyvin hitaasti ja harkiten, joten tämä projekti voi viedä kauan!

Ja koska olemme taas viiden Saksassa asutun vuoden jälkeen taas sopeutumassa uuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, saatan väliin kirjoitella jotain tästäkin aiheesta. Ensimmäinen kuukausi on ainakin mennyt oikein hyvin, ja olen edelleen niin onnellinen ja iloinen siitä, että ymmärrän täysin mitä ympärillä puhutaan ja tiedän tulevani ymmärretyksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä jos olisikin muuttanut Suomesta suoraan tänne, voisi fiilis olla erilainen, vaikka englantia osaisikin, mutta kun on ensin yrittäny tulla viisi vuotta toimeen vain hyvin kohtalaisella saksantaidolla, on niin mahtavaa kun voi käyttää sentään englantia kommunikointiin!

Nyt valmistautumaan ihanan aurinkoiseen päivään ja asuntonäyttöön!

Mansikka-kuohuviinijuustokakku

Eräskin työkaveri täytti lauantaina vuosia, ja lupauduin leipomaan kakun pienimuotoisia juhlia varten. Tosin, en tiedä voiko sitä kutsua leipomiseksi, kun kyseessä on hyydyttämällä tehty juustokakku. Juustokakut ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että en ole vuosiin tehnyt mitään muita kakkuja (tosin, näinä täytekakuttomina vuosina se kakun valmistaminen on tainut tulla eteen vain kolme kertaa...). Työkaverin luonteeseen ja tyyliin sopivasti halusin tehdä kakun kuohuviinistä ja mansikoista. Sellainen ohje löytyikin täältä.

Pohja:

20 digestivekeksiä (mun kakussa 25 Leibniz Butterkeksiä, kun Digestivejä ei täältä löydy)
50 g suolatonta voita (voissa taisi olla suolaa, hups)

Massa:

5 dl kuohukermaa
600 g maustamatonta tuorejuustoa (mun kakussa 675g mascarponea)
400 g tuoreita mansikoita tai tuoremansikkapyrettä (mun kakussa 500g, annoskoosta johtuen)
2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä (mun kakussa vuoden 2009 Brut Dargent Chardonnay Sektiä, ei niin mitään havaintoa millainen kuohari tai shampanja olisi ollut hyvä kakkuun, joten otin lähikaupasta ihan vaan arvalla keskihintaisen pullon. Mielenkiintoista olisikin kokeilla miten eri kuoharit vaikuttaisivat kakun makuun.)
1,5 dl sokeria
12-14 liivatelehteä (mun kakussa taitaa olla 18 saksalaista liivatelehteä)

Kiille:

2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä
2 dl mansikkamehua
0,5 – 1 dl sokeria (mun kakussa 1dl, eikä ollut yhtään liian makeaa)
4 liivatelehteä (mun kakussa oli kai 8 saksalaista. Liivatelehteä.)

Koristeluun (Mokien peittämiseen):

kaupan strösseleitä

Ohjeen ainoa kimurantimpi kohta oli kuoharin redusointi. Pienen googlatuksen ja pähkäilyn perusteella päädyin siihen että se tarkoittaa vaan simppelisti kuoharin keittämistä niin kauan että nesteenmäärä haihtuu puoleen alkuperäisestä. Keitin kuoharia pienellä teholla, joten tässä tapauksessa kuoharin puoliintumisaika oli n. 10min.

Viime kerrasta viisastuneena (kiitokset Tekkulle!), en vuorannut tällä kertaa koko vuokaa leivinpaperilla, vaan ainoastaan pohjan (miksi tätäkään ei ole ohjeissa voinut sanoa selkeästi!). Tällä kertaa kakustakin tuli siis paljon kauniimpi, tosin täysin kommelluksitta ei tälläkään kerralla selvitty. Koska juhlat olivat jo klo 15 seuraavana päivänä, ajattelin että kiille on saatava kakun päälle jo edeltävänä (eli kakun valmistuspäivänä) iltana. Kakku oli siis hyytymässä sen aikaa kun valmistin ja jäähdytin kiilteen (n. 1h ehkä?), ja vaikutti jo hiukan hyytyneeltä kun otin sen jääkaapista. Kaadoin kiillettä päälle, kun yhtäkkiä huomasin, että kiilteen joukkoon tuli myös vaaleanpunaista kakkua. Iiik, kiille upposi kakun sisään siitä kohtaa mihin kiillettä kaadoin! No, ei se mitään, kaadoin loput kiilteet varovaisesti liruttaen ja aamulla heitin sit sydänströsselit päälle. Ei kai kukaan kakun syöjistä huomannut mitään...

Muuten, täytyy sanoa että omaan makuuni täytettä oli vähän liikaa; puoletkin olisi voinut olla riittävästi. En tullut katsoneeni vuokamittaa niin tarkkaan (eli oma vika!), mutta oma vuokani (ei mitään havaintoa minkä kokoinen se nyt sitten mahtaisi olla) tuli aivan piri pintaan täyteen täytteestä ja kiilteestä.

Sitten tärkeimpään eli kakun makuun: IMHO ei ollut mikään kovin häävi. Muut tietenkin (kohteliaisuuttaan) kehuivat kakkua, mutta omasta mielestäni se oli vähän mauton. Kovin makeasta kakusta en olis tykännytkään, mutta jotenkin se oli mansikasta huolimatta jotenkin vähän mautonta. Tai ehkä syynä olikin näin myöhäiset mansikat, ehkäpä keskikesän mansikat toisivat kakkuun enemmän makua. Joka tapauksessa, kyllähän tuota nyt söi, mutta onneksi ei tarvinnut syödä yhtä palaa enempää :D.

The kakku.

Kakun valmistumisen jälkeen nautiskelin loput kuoharit onnittelukorttia tehdessä, mutta hupsis, kortti jäikin kuvaamatta! Mitenköhän siinä kävikin niin...?

Kerrottakoon nyt vielä loppuun, että kirjoitan tätä juttua villasukat jalassa ja glögiä hörpiskellen. Huomasin (onnekseni? kauhukseni?) pari viikkoa sitten, että glögit, Glühweinit ja joulusuklaat ovat saapuneet jo(!) kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin ensimmäisen purkin glögiä kotiin, mutta koska sinä viikonloppuna oli vielä helle, en pystynyt ajattelemaankaan kuuman glögin juomista. Tänään se jo sitten maistuikin. Joten kai tässä täytyy todeta, että kyllä se joulukin sieltä sitten pian tulee..?

Huopikkaat

Terveiset huopatossutehtaalta! Etsiskelin Ravelrystä kesällä kasan ohjeita, joihin tuhota vanhat lankani. Yksi näistä ohjeista oli siis se kesälomalla neulottu putkikaulahuivi. Tuon maitokahvinvärisen langan lisäksi varastoistani löytyi kaksi kerää Novitan Huopanen-lankaa ruskean ja beigen väreissä. Näistä oli alunperin tarkoitus tulla käsilaukku, mutta taisin kyllästyä väriin jo neuloessa, joten se(kin) työ jäi kesken. Nyt päätin käyttää lankaa huopatossujen tekemiseen.

Alkuperäinen ohje on Ravelrystä, mutta koska ohjeiden noudattaminenhan on jokseenkin vaikeaa, joten pitihän tätä(kin) ohjetta soveltaa. Ensinnäkin, tulin neuloneeksi aivan liian pienillä puikoilla (koska työ piti päästä aloittamaan just sillon kun inspiraatio iski, eikä mulla ollut 4.5 puikkoja suurempia). Ilmeisesti mun käyttämä lanka oli myös liian ohkasta, joten se olisi vissiin pitänyt neuloa kaksinkertaisena. Tämän kohdan ohjeesta tulin tosin lukeneeksi vasta toisen töppösen kohdalla. Lisäksi alkuperäisestä ohjeesta poiketen halusin tehdä "soljen" töppösten kärkeen, ja sille keksin ohjeen tietenkin aivan omasta päästä.

Kuten arvata saattaa, lopputuloksena oli lähinnä hyvä kokeilu :). Arvasin jo koneeseen laittaessa että töppösistä tulee liian pienet, ja niinhän niistä tulikin, kovan venyttämisenkin jälkeen ehkä kokoa 34-35, eli menevät minun jalkaani aivan just ja just. Toisekseen, solki huopui töppöseen kiinni niin että sitä ei kovin hyvin erota kärjestä.

Valmiit huopikkaat

Sinänsä ohje on varsin helppo ja valmista tulee nopeasti; yhden töppösen neulomiseen solkineen meni ehkä n. 1.5h. Lopputulos oli kuitenkin sen verran rohkaiseva, että ostin jo paksummat puikot ja uutta, paksumpaa ja mukavemman väristä lankaa uutta yritystä varten. Tarkoituksena olisi saada aikaiseksi kelvolliset tossut ystävän 40v lahjaksi. Ja mikäli ne onnistuvat, voisin tehdä muutamat tossut joululahjoiksikin.

Tossu neulotaan yhtenä kappaleena tasossa.

Solkea varten keräsin toisen kavennussauman silmukat puikolle ja neuloin sopivan tuntuisen läpyskän. Ompelin läpyskän muutamilla pistoilla valmiiksi kiinni tossuun. Mietin että jos jatkossa neuloisi läpyskän valmiiksi, mutta huovutuksen ajaksi harsisi muovin sen läpyskän ympärille, niin että se ei huopuisi tossuun kiinni, ja ompelisi sen kiinni tossuun vasta huovutuksen jälkeen. Saisikohan siitä soljesta sillä tavalla hieman paremman näköisen?

Kesän muistot

Tässä vielä muutama kesän muisto käsitöiden muodossa. Olimme siis 2.5 viikkoa lomalla Suomessa, ihan vaan rentoutumassa ja mökkeilemässä. Otin mukaan yhden kerän vanhoista langoista tarkoituksena viettää aikaa neulomisen parissa loman aikana. Langasta oli tarkoitus tehdä ns. putkikaulahuivi Ravelryn ohjeella. Niin siinä sitten kävikin, että vaikka aloitin työn jo heti loman ensimmäisinä päivinä, suurin osa lomalla neulotusta osasta tuli kuitenkin tehtyä lautalla takaisin kotiin.

Kannella nauttien merituulesta.

Yli puolet työstä jäi vielä kotona tehtäväksi, mutta sain työn valmiiksi muutamassa viikossa neulomalla aina iltaisin kerroksen tai pari telkkaria katsellessa. Tosin, kuvion kanssa sai olla sen verran tarkkana, että telkkaria tuli ehkä enemmänkin vain kuunneltua. Sinänsä kuvio oli varsin joutuista tehdä, sillä joka toinen kerros jätettiin joka toinen silmukka neulomatta. Tällä kertaa tein aivan ohjeen mukaan pidemmän huivin silmukkamäärällä, mutta mietin kyllä koko ajan neuloessa, että riittääköhän tämä pituus. Pyöröpuikolla valmiin työn pituutta ja neuloksen joustavuutta on vain hieman hankala arvioida.

Mutta varsin mukava työ siis, tosin kuten ohjeessakin sanotaan, joku kirkas ja pirteä väri olisi sopiva tähän huiviin. Koska minun pääasiallinen motivaatio työhön oli vanhojen lankojen hävittäminen, oli vain otetettava se lanka joka ominaisuuksiltaan ja määrältään sopi parhaiten. Siitäkin huolimatta luulen että tämä työ menee ihan oikeasti käyttöön, kunhan tässä säät vielä vähän viilenevät.

Putkihuivi lämmittää mukavasti toimistotyöntekijän hartioita, sillä tämä huivi on lämmin!

Lomalla tuli käytyä Tiimarissa, koska sieltä saa nykyään ihan järkevääkin askartelumateriaalia. Ostin mm. 3D-kuvioita, joista syntyi loman jälkeen tämä syntymäpäiväkortti mummolle. Ostin noita kukka-aiheisia 3D-kuvioita kokonaisen vihkosen, joten nyt minulla on näihin mummokortteihin sopivaa materiaalia varmaan seuraavaksi 10 vuodeksi...

Hän on täällä taas

Nimittäin syksy, tuo vuodenajoista parhain! Tosin juuri tänään ei oikein tunnu siltä että syyskuu olisi lähes puolessa, sillä ulkona on rapeat +25 astetta, mutta aiemmin tällä viikolla saatiin jo vähän haistella syksyisempiä säitä jopa siinä määrin, että ehdin jo vetämään saappaat jalkaan ensimmäistä kertaa.

Ohessa muutama kuva viime viikonlopulta. Ostin itselleni ison auringonkukkakimpun parvekkeen piristeeksi. Ruokakaupasta tarttui mukaan ihan heräteostoksena kurpitsoja, joita ostin ihan ensimmäisen kerran eläissäni.

Kurpitsoista päätin tehdä sosekeittoa, josta tulikin aivan erityisen hyvää. Koska en ollut aiemmin tehnyt kurpitsoista mitään, yritin etsiä netistä tietoa miten tällaista kurpitsaa tulisi käsitellä ja valmistaa. Suomenkielisiltä sivuilta en löytänyt mitään tarkkaa ohjetta, mutta ymmärsin kuitenkin, että kurpitsat tulee kuoria ennen keittämistä ja sisällä olevat siemenet ja siementen ympärillä oleva höttö tulee poistaa.

En tiedä miten kurpitsa tulisi oikeaoppisesti kuoria, ja vaikuttaako kurpitsan kypsyys kuorittavuuteen, mutta ainakaan itse en saanut esim. tavallisella perunankuorintaveitsellä mitään aikaiseksi. Päädyin siis vuolemaan kuoren pois, mikä tarkoitti sitä että samalla meni myös suhteessa melko paljon syötävääkin osaa.

Lähdin tekemään keittoa tällä ohjeella, mutta päädyinkin soveltamaan ohjetta aikalailla, kuten aina. Lopulliseen keittoon tuli:

2 kurpitsaa kuorittuna ja lohkottuna
Kasvisliemikuutio
1 prk (150g) hapankermaa (10%)
Keitinlientä
Kuivattua persiljaa
Suolaa

Kuorin ja paloittelin molemmat kurpitsat. Keitin paloja kasvisliemikuution kanssa kunnes palat olivat kypsiä (=pehmeitä), aikaa meni ehkä arviolta 30-40 min. Kaadoin keitinliemen toiseen astiaan ja muussasin pehmeät kurpitsan palat tasaiseksi sauvasekoittimella. Tämän jälkeen jatkoin kurpitsamuussia keitinliemellä ja viimeistelin hapankermalla sekä ripauksella suolaa. Valmiin annoksen päälle ripottelin vielä hippusellisen kuivattua persiljaa. Pelkäsin että keitosta tulisi makeaa, mutta kasvisliemikuutio, suola ja hapankerma tekivät keitosta aivan ruokaisan makuisen. Kahdesta kurpitsasta taisi tulla yhteensä 4 annosta keittoa.

Kurpitsasosekeitto

Lopuksi todettakoon, että kurpitsojen kuorimisen jälkeen vasen kämmen, joka siis piteli kuorittua kurpitsaa, tuntui oudolta. Kämmenen iho meni kuivan ja kurttuisen tuntuiseksi, ja tuntui vähän samalta kuin käteen olisi kuivunut liimaa, eikä se lähtenyt pois tavallisella käsienpesulla vaan minun piti hinkata kämmen kunnolla kynsiharjan kanssa. Yritin etsiä tätäkin ilmiötä netistä, mutta en löytänyt mitään mainintaa, joten mikäli joku nyt sattuu asiaa etsimään, niin löytyypähän joku muukin, jolle on käynyt näin :).

Kodin suursiivousta, osa 1

Kesäloma on takana, ja arkeen paluuta on ehditty harjoittelemaan jo muutaman viikon ajan. Lomaa vietettiin siis Suomessa, nauttien täydellisestä lomasäästä kesämökillä. Vaikka lomaa oli vain 2,5 viikkoa, tuntui töihin palatessa kuin olisi ollut poissa pidempäänkin. Ensimmäisellä viikolla huomasin myös, että loma oli selvästi tullut tarpeeseen, kun töiden ja jumpan jälkeen jäi vielä energiaa tehdä muutakin kuin maata vain sohvalla. Tosin toisella lomaltapaluu viikolla tämä tunne pääsi jo karisemaan huolestuttavan nopeasti...

Mökkeilyn ohessa toinen lomaviikko käytettiin omien, viisi vuotta varastossa olleiden tavaroiden selvittelyyn. Viiden vuoden jälkeen oli hyvin helppo todeta, mitkä tavaroista lähtee kiertoon, mitkä haluaa varastoida vielä vaikka seuraavatkin viisi vuotta ja mitkä haluaa tuoda käytettäväksi omaan kotiin. Omien tavaroiden selvittely on ihmeellisen terapeuttista, ja kun nyt päästiin niin hyvään vauhtiin Suomessa, olen yrittänyt jatkaa samaa hommaa täällä kotona. Meille on nimittäin näiden viiden ulkomailla asutun vuoden aikana ehtinyt kertymään vähintäänkin sama määrä tavaraa mitä meillä oli varastoituna Suomeen...

Meillä on täällä kotona kaksi kokonaista kaappia, jotka on tällä hetkellä omistettu siivoustarvikkeille, muovipusseille(!) ja muulle epämääräiselle tavaralle. Totesin, että olen ihan turhaan säilönyt kaikki kaupoista saadut muovipussit, kun suurin osa niistä on minimalistisen pieniä, joten niitä ei voi käyttää edes roskispusseina, eikä niitä siis missään taloudessa tarvita koskaan muutamaa pussia enempää. Niinpä kävin kaikki pussit läpi, heitin menemään suuren määrän pusseista (ja vannoin, että en ota enää kaupoista vastaan muovipusseja) ja lopuille pusseille, jotka soveltuvat roskiskäyttöön ompelin säilötyspussin.

Ompelin näitä pussipusseja joskus Suomessa asuessa joululahjoiksi, ja silloin sain idean jostakin aikakausilehdestä. Tällä kertaa ohje on omasta päästä/muistista. Kangas on ylijäämä viime jouluksi ommelluista käsipyyhkeistä (joita en näemmä koskaan muistanut esitellä blogissa). Leikkasin arviolta sopivan pituisen palan kangasta, jättäen yhteensä n. 10cm kääntövaran molempiin päihin. Sen jälkeen ompelin päätyihin nauhakujat. Viimeiseksi ompelin pitkät saumat yhteen niin, että pussista tuli pötkylä. Nauhakujiin olisi voinut pujottaa esimerkiksi kuminauhan (varsinkin alaosaan, josta pussit vedetään), mutta kun minulla ei sattumoisin ollut kuminauhaa, laitoin silkkinauhat. Tämä tekele valmistui noin vartissa.

Ja kun ompelukone tuli otettua esille, ompelin myös uuden pöytäliinan samaisista ylijäämäkankaista. Tämän työn ehdottomasti vaikein osuus oli kankaan ja päärmeiden taittaminen niin, että liina näyttäisi suoralta. Kuvioon nähden liina ei ole ihan suora, mutta onneksi kuvio on sen verran sekalainen, että ei sitä oikeastaan huomaa, joten liina välttää oikein hyvin ainakin omaan käyttöön :)


Tänään olisi tarkoitus saattaa noiden kahden kaapin siivous loppuun niin, että siivoustavarat ja muu "epämääräinen" mahtuivisivat yhteen kaapiin, ja toinen kaapeista vapautuisi Suomesta tuoduille hääastioille, lakanoille ja muulle tavaralle. Nämä kaapit ovat tosin vasta alkusoitto koko selvitystyölle, sillä monta muuta kaappia on vielä jäljellä, ja lisäksi on luvassa Grand Final, eli meidän kellarivarasto. Käsittämätöntä (ja pelottavaa) kuinka paljon kaksi aikuista ihmistä voi hamstrata tavaraa jo ihan muutamassa vuodessa...