Kahvilla: Trees Organic Coffee & Roasting House

Kävin tänään kävelemässä keskustan päästä päähän, sillä kävin katsastamassa taas muutaman asunnon. Asunnoista ei ole paljoakaan sanottavaa; kokolattiamatto kaikkialla ja kellertävät seinät olivat melkoinen turn off. Ja en voi käsittää miten täkäläisissä asunnoissa saadaan 2mh ja tupakeittiöön tuhrattua yli 90m2:ä niin, että asunto tuntuu siltikin pieneltä. Numeroiden perusteella tilaa pitäisi olla vaikka kuinka. Eli näistä asunnoista kumpikaan ei siis tule olemaan meidän unelmien asunto, luulen.

Paluumatkalla pysähdyin kahville pienehköön Trees Organic Coffee & Roasting House -kahvilaan, joka sijaisi lähellä asuntoja. Kahvila oli suht uudenaikaisesti sisutettu, mutta ei ollut tunnelmataan mitenkään erityinen. Kahvila mainosti omaavansa kaupungin parhaat juustokakut, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Kahvilan suosituin juustokakku tarjoilijan mukaan oli the Sin: suklaa-kirsikkajuustokakku. Koska itse en ole kirsikan ystävä (paitsi aivan tuoreiden kirsikoiden), päädyin kahvilan toiseksi suosituimpaan juustokakkuun, mikä oli hyvin perinteinen New York Cheesecake. Kakun kyytipojaksi olisi saanut vielä kermavaahtoa sekä suklaa- ja kinuskikastiketta, mutta arvelin jo valmiiksi, että kakussa on makeutta riittämiin ihan ilman lisukkeitakin.

New York Cheesecake

Kuten niin usein makeiset tahtovat täällä olla, oli tämäkin kakku niin makeaa että leukaluu väpätti (ainakin melkein). Sopi siis ihan hyvin päiväkahville, mutta yhtään isompaa palaa en olisi pystynyt syömään. Koostumukseltaan kakku oli hyvin kermaisaa ja suussasulavaa. Kahviksi valitsin keskikokoisen cappuccinon, joka olikin aika iso sammio.

Hintaa palalle kakkua, keskikokoiselle cappuccinolle ja 0.5l vesipullolle tuli 13.40$ eli n. 10.20€. Huh! Ainakin näin Saksassa asuneelle tämä oli varsin korkea hinta kahvilakäynnistä, lienee ihan täysin verrattavissa Suomen hintoihin. Monet ihmiset ainakin Euroopassa tuntuvat pitävän Kanadaa ja USA:ta yhtenä ja samana valtiona, mutta vaikka yhteneväisyyksiä onkin, on ne silti muun muassa hintatasoltaan varsin erilaisia maita. Näin kuukauden kokemuksella Kanada tuntuu olevan varsin lähellä Suomen hintatasoa hyvin monissa asioissa, ja joskus ehkä jopa kalliimpikin kuin Suomi. Saksan halpoihin hintoihin tottunutta huimaa, mutta eiköhän tähän pian tottune. Se hyvä puoli tässä ainakin on, että sitten kun täältä tulee Suomeen vierailulle, ei koe samanlaista kulttuurishokkia hintojen suhteen kuin Saksasta Suomeen tullessa :).

Tähän mennessä tapahtunutta

Syyskuun jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: mies sai työtarjouksen Kanadasta lokakuussa, mikä käynnisti imigraatio- ja muuttotoimenpiteet nopealla aikataululla. Olisi luullut että suomalaisen, jolla on olemassa oleva työtarjous, olisi helppoa saada työlupa, mutta yllättäen se ei ollut ollenkaan niin helppoa. Työluvan hakuprosessiin liityi niin monta käännettä, että välillä meinasi usko loppua koko muuton suhteen, enkä pystynyt miettimään itse muuttoa tai Kanadassa asumista, vaan keskityin vain työluvan saamiseen. Valitettavasti joulun aika sattui juuri tuohon pahimpaan stressiaikaan, joten joulunvietto kärsi hieman työlupastressistä, enkä joulukortteja lukuunottamatta tehnyt mitään jouluaskarteluja tai käsitöitä tänä vuonna.

Erinäisten käänteiden ja ongelmien jälkeen työlupa myönnettiin viimein tammikuun puolessa välissä ja mies nousi koneeseen vain muutama päivä tämän jälkeen. Minä jäin muutamaksi viikoksi vielä Saksaan järjestelemään ja hoitamaan muuton: myin lähes kaikki meidän huonekalut, laitoin monta kuutiota tavaraa kierrätykseen ja ihan roskikseenkin. Tammikuun lopussa muuttofirma tuli ja pakkasi meidän tavarat ja minä luovutin asunnon pois. Helmikuun 3:s minäkin viimein nousin koneeseen ja saavuin ensimmäisen kerran uuteen kotikaupunkiimme Vancouveriin, Kanadaan. Uskomatonta, että siitäkin on jo yli kuukausi!

Ensimmäiset viikot tänne saapumisen jälkeen menivät nopeasti, sillä tein vielä töitä edelliselle työnantajalle. Oman esimieheni ehdotuksesta olin irtisanoutunut vasta helmikuun loppuun ja vietin viimeiset viikot "työmatkalla", jotta pääsin jo asettautumaan uutteen kotikaupunkiin ja etenkin sain paremmat mahdollisuudet löytää uuden työn ennen entisen loppumista. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat siis kiireisiä töiden ja työnhaun takia. Kovasta yrittämisestä huolimatta en saanut uutta työpaikkaa maaliskuun alusta, mutta ensimmäisenä työttömyyspäivänäni viime torstaina sain tietää että olen saamassa työtarjouksen. Eilen, maanantaina, hyväksyin tarjouksen ja aloitan uudessa työssä jo torstaina. Eli nautiskelen nyt toiseksi viimeisestä työttömyyspäivästä.

Jo ennen kuin muutimme tänne, halusimme varata hyvin aikaa varsinaisen asunnon löytämiselle ja minun työkuvioiden selviämiselle, joten vuokrasimme väliaikaisen asunnon aina maaliskuun loppuun asti. Nyt kun työkuviot ovat selvinneet, olemme alkaneet hakea myös lopullista asuntoa. Tämäkin asia toivottavasti ratkeaa muutaman viikon sisään, ja pääsemme viimein omien tavaroidemme pariin, ja saan taas askartelutavarat, langat, ompelukoneen ym käyttööni. Uuden asunnon vaatimuslistalla on, että minäkin saan viimein oman työpöydän, jonka äärellä voin sitten helposti tehdä omia askartelujani ja ompeluksiani, niin että niiden aloittaminen ei aina ole samanlainen operaatio kuin edellisessä asunnossa. Ihanaa, tuskin maltan odottaa!

Eli blogia tulee päivitettyä jatkossa toivottavasti hieman useammin, ja näin aluksi juttua tulee varmaan myös sisustamisesta. Tarkoitus on että ostamme uusia huonekaluja hyvin hitaasti ja harkiten, joten tämä projekti voi viedä kauan!

Ja koska olemme taas viiden Saksassa asutun vuoden jälkeen taas sopeutumassa uuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, saatan väliin kirjoitella jotain tästäkin aiheesta. Ensimmäinen kuukausi on ainakin mennyt oikein hyvin, ja olen edelleen niin onnellinen ja iloinen siitä, että ymmärrän täysin mitä ympärillä puhutaan ja tiedän tulevani ymmärretyksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä jos olisikin muuttanut Suomesta suoraan tänne, voisi fiilis olla erilainen, vaikka englantia osaisikin, mutta kun on ensin yrittäny tulla viisi vuotta toimeen vain hyvin kohtalaisella saksantaidolla, on niin mahtavaa kun voi käyttää sentään englantia kommunikointiin!

Nyt valmistautumaan ihanan aurinkoiseen päivään ja asuntonäyttöön!