Mansikka-kuohuviinijuustokakku

Eräskin työkaveri täytti lauantaina vuosia, ja lupauduin leipomaan kakun pienimuotoisia juhlia varten. Tosin, en tiedä voiko sitä kutsua leipomiseksi, kun kyseessä on hyydyttämällä tehty juustokakku. Juustokakut ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että en ole vuosiin tehnyt mitään muita kakkuja (tosin, näinä täytekakuttomina vuosina se kakun valmistaminen on tainut tulla eteen vain kolme kertaa...). Työkaverin luonteeseen ja tyyliin sopivasti halusin tehdä kakun kuohuviinistä ja mansikoista. Sellainen ohje löytyikin täältä.

Pohja:

20 digestivekeksiä (mun kakussa 25 Leibniz Butterkeksiä, kun Digestivejä ei täältä löydy)
50 g suolatonta voita (voissa taisi olla suolaa, hups)

Massa:

5 dl kuohukermaa
600 g maustamatonta tuorejuustoa (mun kakussa 675g mascarponea)
400 g tuoreita mansikoita tai tuoremansikkapyrettä (mun kakussa 500g, annoskoosta johtuen)
2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä (mun kakussa vuoden 2009 Brut Dargent Chardonnay Sektiä, ei niin mitään havaintoa millainen kuohari tai shampanja olisi ollut hyvä kakkuun, joten otin lähikaupasta ihan vaan arvalla keskihintaisen pullon. Mielenkiintoista olisikin kokeilla miten eri kuoharit vaikuttaisivat kakun makuun.)
1,5 dl sokeria
12-14 liivatelehteä (mun kakussa taitaa olla 18 saksalaista liivatelehteä)

Kiille:

2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä
2 dl mansikkamehua
0,5 – 1 dl sokeria (mun kakussa 1dl, eikä ollut yhtään liian makeaa)
4 liivatelehteä (mun kakussa oli kai 8 saksalaista. Liivatelehteä.)

Koristeluun (Mokien peittämiseen):

kaupan strösseleitä

Ohjeen ainoa kimurantimpi kohta oli kuoharin redusointi. Pienen googlatuksen ja pähkäilyn perusteella päädyin siihen että se tarkoittaa vaan simppelisti kuoharin keittämistä niin kauan että nesteenmäärä haihtuu puoleen alkuperäisestä. Keitin kuoharia pienellä teholla, joten tässä tapauksessa kuoharin puoliintumisaika oli n. 10min.

Viime kerrasta viisastuneena (kiitokset Tekkulle!), en vuorannut tällä kertaa koko vuokaa leivinpaperilla, vaan ainoastaan pohjan (miksi tätäkään ei ole ohjeissa voinut sanoa selkeästi!). Tällä kertaa kakustakin tuli siis paljon kauniimpi, tosin täysin kommelluksitta ei tälläkään kerralla selvitty. Koska juhlat olivat jo klo 15 seuraavana päivänä, ajattelin että kiille on saatava kakun päälle jo edeltävänä (eli kakun valmistuspäivänä) iltana. Kakku oli siis hyytymässä sen aikaa kun valmistin ja jäähdytin kiilteen (n. 1h ehkä?), ja vaikutti jo hiukan hyytyneeltä kun otin sen jääkaapista. Kaadoin kiillettä päälle, kun yhtäkkiä huomasin, että kiilteen joukkoon tuli myös vaaleanpunaista kakkua. Iiik, kiille upposi kakun sisään siitä kohtaa mihin kiillettä kaadoin! No, ei se mitään, kaadoin loput kiilteet varovaisesti liruttaen ja aamulla heitin sit sydänströsselit päälle. Ei kai kukaan kakun syöjistä huomannut mitään...

Muuten, täytyy sanoa että omaan makuuni täytettä oli vähän liikaa; puoletkin olisi voinut olla riittävästi. En tullut katsoneeni vuokamittaa niin tarkkaan (eli oma vika!), mutta oma vuokani (ei mitään havaintoa minkä kokoinen se nyt sitten mahtaisi olla) tuli aivan piri pintaan täyteen täytteestä ja kiilteestä.

Sitten tärkeimpään eli kakun makuun: IMHO ei ollut mikään kovin häävi. Muut tietenkin (kohteliaisuuttaan) kehuivat kakkua, mutta omasta mielestäni se oli vähän mauton. Kovin makeasta kakusta en olis tykännytkään, mutta jotenkin se oli mansikasta huolimatta jotenkin vähän mautonta. Tai ehkä syynä olikin näin myöhäiset mansikat, ehkäpä keskikesän mansikat toisivat kakkuun enemmän makua. Joka tapauksessa, kyllähän tuota nyt söi, mutta onneksi ei tarvinnut syödä yhtä palaa enempää :D.

The kakku.

Kakun valmistumisen jälkeen nautiskelin loput kuoharit onnittelukorttia tehdessä, mutta hupsis, kortti jäikin kuvaamatta! Mitenköhän siinä kävikin niin...?

Kerrottakoon nyt vielä loppuun, että kirjoitan tätä juttua villasukat jalassa ja glögiä hörpiskellen. Huomasin (onnekseni? kauhukseni?) pari viikkoa sitten, että glögit, Glühweinit ja joulusuklaat ovat saapuneet jo(!) kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin ensimmäisen purkin glögiä kotiin, mutta koska sinä viikonloppuna oli vielä helle, en pystynyt ajattelemaankaan kuuman glögin juomista. Tänään se jo sitten maistuikin. Joten kai tässä täytyy todeta, että kyllä se joulukin sieltä sitten pian tulee..?

Huopikkaat

Terveiset huopatossutehtaalta! Etsiskelin Ravelrystä kesällä kasan ohjeita, joihin tuhota vanhat lankani. Yksi näistä ohjeista oli siis se kesälomalla neulottu putkikaulahuivi. Tuon maitokahvinvärisen langan lisäksi varastoistani löytyi kaksi kerää Novitan Huopanen-lankaa ruskean ja beigen väreissä. Näistä oli alunperin tarkoitus tulla käsilaukku, mutta taisin kyllästyä väriin jo neuloessa, joten se(kin) työ jäi kesken. Nyt päätin käyttää lankaa huopatossujen tekemiseen.

Alkuperäinen ohje on Ravelrystä, mutta koska ohjeiden noudattaminenhan on jokseenkin vaikeaa, joten pitihän tätä(kin) ohjetta soveltaa. Ensinnäkin, tulin neuloneeksi aivan liian pienillä puikoilla (koska työ piti päästä aloittamaan just sillon kun inspiraatio iski, eikä mulla ollut 4.5 puikkoja suurempia). Ilmeisesti mun käyttämä lanka oli myös liian ohkasta, joten se olisi vissiin pitänyt neuloa kaksinkertaisena. Tämän kohdan ohjeesta tulin tosin lukeneeksi vasta toisen töppösen kohdalla. Lisäksi alkuperäisestä ohjeesta poiketen halusin tehdä "soljen" töppösten kärkeen, ja sille keksin ohjeen tietenkin aivan omasta päästä.

Kuten arvata saattaa, lopputuloksena oli lähinnä hyvä kokeilu :). Arvasin jo koneeseen laittaessa että töppösistä tulee liian pienet, ja niinhän niistä tulikin, kovan venyttämisenkin jälkeen ehkä kokoa 34-35, eli menevät minun jalkaani aivan just ja just. Toisekseen, solki huopui töppöseen kiinni niin että sitä ei kovin hyvin erota kärjestä.

Valmiit huopikkaat

Sinänsä ohje on varsin helppo ja valmista tulee nopeasti; yhden töppösen neulomiseen solkineen meni ehkä n. 1.5h. Lopputulos oli kuitenkin sen verran rohkaiseva, että ostin jo paksummat puikot ja uutta, paksumpaa ja mukavemman väristä lankaa uutta yritystä varten. Tarkoituksena olisi saada aikaiseksi kelvolliset tossut ystävän 40v lahjaksi. Ja mikäli ne onnistuvat, voisin tehdä muutamat tossut joululahjoiksikin.

Tossu neulotaan yhtenä kappaleena tasossa.

Solkea varten keräsin toisen kavennussauman silmukat puikolle ja neuloin sopivan tuntuisen läpyskän. Ompelin läpyskän muutamilla pistoilla valmiiksi kiinni tossuun. Mietin että jos jatkossa neuloisi läpyskän valmiiksi, mutta huovutuksen ajaksi harsisi muovin sen läpyskän ympärille, niin että se ei huopuisi tossuun kiinni, ja ompelisi sen kiinni tossuun vasta huovutuksen jälkeen. Saisikohan siitä soljesta sillä tavalla hieman paremman näköisen?

Kesän muistot

Tässä vielä muutama kesän muisto käsitöiden muodossa. Olimme siis 2.5 viikkoa lomalla Suomessa, ihan vaan rentoutumassa ja mökkeilemässä. Otin mukaan yhden kerän vanhoista langoista tarkoituksena viettää aikaa neulomisen parissa loman aikana. Langasta oli tarkoitus tehdä ns. putkikaulahuivi Ravelryn ohjeella. Niin siinä sitten kävikin, että vaikka aloitin työn jo heti loman ensimmäisinä päivinä, suurin osa lomalla neulotusta osasta tuli kuitenkin tehtyä lautalla takaisin kotiin.

Kannella nauttien merituulesta.

Yli puolet työstä jäi vielä kotona tehtäväksi, mutta sain työn valmiiksi muutamassa viikossa neulomalla aina iltaisin kerroksen tai pari telkkaria katsellessa. Tosin, kuvion kanssa sai olla sen verran tarkkana, että telkkaria tuli ehkä enemmänkin vain kuunneltua. Sinänsä kuvio oli varsin joutuista tehdä, sillä joka toinen kerros jätettiin joka toinen silmukka neulomatta. Tällä kertaa tein aivan ohjeen mukaan pidemmän huivin silmukkamäärällä, mutta mietin kyllä koko ajan neuloessa, että riittääköhän tämä pituus. Pyöröpuikolla valmiin työn pituutta ja neuloksen joustavuutta on vain hieman hankala arvioida.

Mutta varsin mukava työ siis, tosin kuten ohjeessakin sanotaan, joku kirkas ja pirteä väri olisi sopiva tähän huiviin. Koska minun pääasiallinen motivaatio työhön oli vanhojen lankojen hävittäminen, oli vain otetettava se lanka joka ominaisuuksiltaan ja määrältään sopi parhaiten. Siitäkin huolimatta luulen että tämä työ menee ihan oikeasti käyttöön, kunhan tässä säät vielä vähän viilenevät.

Putkihuivi lämmittää mukavasti toimistotyöntekijän hartioita, sillä tämä huivi on lämmin!

Lomalla tuli käytyä Tiimarissa, koska sieltä saa nykyään ihan järkevääkin askartelumateriaalia. Ostin mm. 3D-kuvioita, joista syntyi loman jälkeen tämä syntymäpäiväkortti mummolle. Ostin noita kukka-aiheisia 3D-kuvioita kokonaisen vihkosen, joten nyt minulla on näihin mummokortteihin sopivaa materiaalia varmaan seuraavaksi 10 vuodeksi...

Hän on täällä taas

Nimittäin syksy, tuo vuodenajoista parhain! Tosin juuri tänään ei oikein tunnu siltä että syyskuu olisi lähes puolessa, sillä ulkona on rapeat +25 astetta, mutta aiemmin tällä viikolla saatiin jo vähän haistella syksyisempiä säitä jopa siinä määrin, että ehdin jo vetämään saappaat jalkaan ensimmäistä kertaa.

Ohessa muutama kuva viime viikonlopulta. Ostin itselleni ison auringonkukkakimpun parvekkeen piristeeksi. Ruokakaupasta tarttui mukaan ihan heräteostoksena kurpitsoja, joita ostin ihan ensimmäisen kerran eläissäni.

Kurpitsoista päätin tehdä sosekeittoa, josta tulikin aivan erityisen hyvää. Koska en ollut aiemmin tehnyt kurpitsoista mitään, yritin etsiä netistä tietoa miten tällaista kurpitsaa tulisi käsitellä ja valmistaa. Suomenkielisiltä sivuilta en löytänyt mitään tarkkaa ohjetta, mutta ymmärsin kuitenkin, että kurpitsat tulee kuoria ennen keittämistä ja sisällä olevat siemenet ja siementen ympärillä oleva höttö tulee poistaa.

En tiedä miten kurpitsa tulisi oikeaoppisesti kuoria, ja vaikuttaako kurpitsan kypsyys kuorittavuuteen, mutta ainakaan itse en saanut esim. tavallisella perunankuorintaveitsellä mitään aikaiseksi. Päädyin siis vuolemaan kuoren pois, mikä tarkoitti sitä että samalla meni myös suhteessa melko paljon syötävääkin osaa.

Lähdin tekemään keittoa tällä ohjeella, mutta päädyinkin soveltamaan ohjetta aikalailla, kuten aina. Lopulliseen keittoon tuli:

2 kurpitsaa kuorittuna ja lohkottuna
Kasvisliemikuutio
1 prk (150g) hapankermaa (10%)
Keitinlientä
Kuivattua persiljaa
Suolaa

Kuorin ja paloittelin molemmat kurpitsat. Keitin paloja kasvisliemikuution kanssa kunnes palat olivat kypsiä (=pehmeitä), aikaa meni ehkä arviolta 30-40 min. Kaadoin keitinliemen toiseen astiaan ja muussasin pehmeät kurpitsan palat tasaiseksi sauvasekoittimella. Tämän jälkeen jatkoin kurpitsamuussia keitinliemellä ja viimeistelin hapankermalla sekä ripauksella suolaa. Valmiin annoksen päälle ripottelin vielä hippusellisen kuivattua persiljaa. Pelkäsin että keitosta tulisi makeaa, mutta kasvisliemikuutio, suola ja hapankerma tekivät keitosta aivan ruokaisan makuisen. Kahdesta kurpitsasta taisi tulla yhteensä 4 annosta keittoa.

Kurpitsasosekeitto

Lopuksi todettakoon, että kurpitsojen kuorimisen jälkeen vasen kämmen, joka siis piteli kuorittua kurpitsaa, tuntui oudolta. Kämmenen iho meni kuivan ja kurttuisen tuntuiseksi, ja tuntui vähän samalta kuin käteen olisi kuivunut liimaa, eikä se lähtenyt pois tavallisella käsienpesulla vaan minun piti hinkata kämmen kunnolla kynsiharjan kanssa. Yritin etsiä tätäkin ilmiötä netistä, mutta en löytänyt mitään mainintaa, joten mikäli joku nyt sattuu asiaa etsimään, niin löytyypähän joku muukin, jolle on käynyt näin :).