Syyskuun jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon: mies sai työtarjouksen Kanadasta lokakuussa, mikä käynnisti imigraatio- ja muuttotoimenpiteet nopealla aikataululla. Olisi luullut että suomalaisen, jolla on olemassa oleva työtarjous, olisi helppoa saada työlupa, mutta yllättäen se ei ollut ollenkaan niin helppoa. Työluvan hakuprosessiin liityi niin monta käännettä, että välillä meinasi usko loppua koko muuton suhteen, enkä pystynyt miettimään itse muuttoa tai Kanadassa asumista, vaan keskityin vain työluvan saamiseen. Valitettavasti joulun aika sattui juuri tuohon pahimpaan stressiaikaan, joten joulunvietto kärsi hieman työlupastressistä, enkä joulukortteja lukuunottamatta tehnyt mitään jouluaskarteluja tai käsitöitä tänä vuonna.
Erinäisten käänteiden ja ongelmien jälkeen työlupa myönnettiin viimein tammikuun puolessa välissä ja mies nousi koneeseen vain muutama päivä tämän jälkeen. Minä jäin muutamaksi viikoksi vielä Saksaan järjestelemään ja hoitamaan muuton: myin lähes kaikki meidän huonekalut, laitoin monta kuutiota tavaraa kierrätykseen ja ihan roskikseenkin. Tammikuun lopussa muuttofirma tuli ja pakkasi meidän tavarat ja minä luovutin asunnon pois. Helmikuun 3:s minäkin viimein nousin koneeseen ja saavuin ensimmäisen kerran uuteen kotikaupunkiimme Vancouveriin, Kanadaan. Uskomatonta, että siitäkin on jo yli kuukausi!
Ensimmäiset viikot tänne saapumisen jälkeen menivät nopeasti, sillä tein vielä töitä edelliselle työnantajalle. Oman esimieheni ehdotuksesta olin irtisanoutunut vasta helmikuun loppuun ja vietin viimeiset viikot "työmatkalla", jotta pääsin jo asettautumaan uutteen kotikaupunkiin ja etenkin sain paremmat mahdollisuudet löytää uuden työn ennen entisen loppumista. Ensimmäiset kolme viikkoa olivat siis kiireisiä töiden ja työnhaun takia. Kovasta yrittämisestä huolimatta en saanut uutta työpaikkaa maaliskuun alusta, mutta ensimmäisenä työttömyyspäivänäni viime torstaina sain tietää että olen saamassa työtarjouksen. Eilen, maanantaina, hyväksyin tarjouksen ja aloitan uudessa työssä jo torstaina. Eli nautiskelen nyt toiseksi viimeisestä työttömyyspäivästä.
Jo ennen kuin muutimme tänne, halusimme varata hyvin aikaa varsinaisen asunnon löytämiselle ja minun työkuvioiden selviämiselle, joten vuokrasimme väliaikaisen asunnon aina maaliskuun loppuun asti. Nyt kun työkuviot ovat selvinneet, olemme alkaneet hakea myös lopullista asuntoa. Tämäkin asia toivottavasti ratkeaa muutaman viikon sisään, ja pääsemme viimein omien tavaroidemme pariin, ja saan taas askartelutavarat, langat, ompelukoneen ym käyttööni. Uuden asunnon vaatimuslistalla on, että minäkin saan viimein oman työpöydän, jonka äärellä voin sitten helposti tehdä omia askartelujani ja ompeluksiani, niin että niiden aloittaminen ei aina ole samanlainen operaatio kuin edellisessä asunnossa. Ihanaa, tuskin maltan odottaa!
Eli blogia tulee päivitettyä jatkossa toivottavasti hieman useammin, ja näin aluksi juttua tulee varmaan myös sisustamisesta. Tarkoitus on että ostamme uusia huonekaluja hyvin hitaasti ja harkiten, joten tämä projekti voi viedä kauan!
Ja koska olemme taas viiden Saksassa asutun vuoden jälkeen taas sopeutumassa uuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, saatan väliin kirjoitella jotain tästäkin aiheesta. Ensimmäinen kuukausi on ainakin mennyt oikein hyvin, ja olen edelleen niin onnellinen ja iloinen siitä, että ymmärrän täysin mitä ympärillä puhutaan ja tiedän tulevani ymmärretyksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä jos olisikin muuttanut Suomesta suoraan tänne, voisi fiilis olla erilainen, vaikka englantia osaisikin, mutta kun on ensin yrittäny tulla viisi vuotta toimeen vain hyvin kohtalaisella saksantaidolla, on niin mahtavaa kun voi käyttää sentään englantia kommunikointiin!
Nyt valmistautumaan ihanan aurinkoiseen päivään ja asuntonäyttöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti