Mansikka-kuohuviinijuustokakku

Eräskin työkaveri täytti lauantaina vuosia, ja lupauduin leipomaan kakun pienimuotoisia juhlia varten. Tosin, en tiedä voiko sitä kutsua leipomiseksi, kun kyseessä on hyydyttämällä tehty juustokakku. Juustokakut ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että en ole vuosiin tehnyt mitään muita kakkuja (tosin, näinä täytekakuttomina vuosina se kakun valmistaminen on tainut tulla eteen vain kolme kertaa...). Työkaverin luonteeseen ja tyyliin sopivasti halusin tehdä kakun kuohuviinistä ja mansikoista. Sellainen ohje löytyikin täältä.

Pohja:

20 digestivekeksiä (mun kakussa 25 Leibniz Butterkeksiä, kun Digestivejä ei täältä löydy)
50 g suolatonta voita (voissa taisi olla suolaa, hups)

Massa:

5 dl kuohukermaa
600 g maustamatonta tuorejuustoa (mun kakussa 675g mascarponea)
400 g tuoreita mansikoita tai tuoremansikkapyrettä (mun kakussa 500g, annoskoosta johtuen)
2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä (mun kakussa vuoden 2009 Brut Dargent Chardonnay Sektiä, ei niin mitään havaintoa millainen kuohari tai shampanja olisi ollut hyvä kakkuun, joten otin lähikaupasta ihan vaan arvalla keskihintaisen pullon. Mielenkiintoista olisikin kokeilla miten eri kuoharit vaikuttaisivat kakun makuun.)
1,5 dl sokeria
12-14 liivatelehteä (mun kakussa taitaa olla 18 saksalaista liivatelehteä)

Kiille:

2 dl shampanjaa tai kuohuviiniä
2 dl mansikkamehua
0,5 – 1 dl sokeria (mun kakussa 1dl, eikä ollut yhtään liian makeaa)
4 liivatelehteä (mun kakussa oli kai 8 saksalaista. Liivatelehteä.)

Koristeluun (Mokien peittämiseen):

kaupan strösseleitä

Ohjeen ainoa kimurantimpi kohta oli kuoharin redusointi. Pienen googlatuksen ja pähkäilyn perusteella päädyin siihen että se tarkoittaa vaan simppelisti kuoharin keittämistä niin kauan että nesteenmäärä haihtuu puoleen alkuperäisestä. Keitin kuoharia pienellä teholla, joten tässä tapauksessa kuoharin puoliintumisaika oli n. 10min.

Viime kerrasta viisastuneena (kiitokset Tekkulle!), en vuorannut tällä kertaa koko vuokaa leivinpaperilla, vaan ainoastaan pohjan (miksi tätäkään ei ole ohjeissa voinut sanoa selkeästi!). Tällä kertaa kakustakin tuli siis paljon kauniimpi, tosin täysin kommelluksitta ei tälläkään kerralla selvitty. Koska juhlat olivat jo klo 15 seuraavana päivänä, ajattelin että kiille on saatava kakun päälle jo edeltävänä (eli kakun valmistuspäivänä) iltana. Kakku oli siis hyytymässä sen aikaa kun valmistin ja jäähdytin kiilteen (n. 1h ehkä?), ja vaikutti jo hiukan hyytyneeltä kun otin sen jääkaapista. Kaadoin kiillettä päälle, kun yhtäkkiä huomasin, että kiilteen joukkoon tuli myös vaaleanpunaista kakkua. Iiik, kiille upposi kakun sisään siitä kohtaa mihin kiillettä kaadoin! No, ei se mitään, kaadoin loput kiilteet varovaisesti liruttaen ja aamulla heitin sit sydänströsselit päälle. Ei kai kukaan kakun syöjistä huomannut mitään...

Muuten, täytyy sanoa että omaan makuuni täytettä oli vähän liikaa; puoletkin olisi voinut olla riittävästi. En tullut katsoneeni vuokamittaa niin tarkkaan (eli oma vika!), mutta oma vuokani (ei mitään havaintoa minkä kokoinen se nyt sitten mahtaisi olla) tuli aivan piri pintaan täyteen täytteestä ja kiilteestä.

Sitten tärkeimpään eli kakun makuun: IMHO ei ollut mikään kovin häävi. Muut tietenkin (kohteliaisuuttaan) kehuivat kakkua, mutta omasta mielestäni se oli vähän mauton. Kovin makeasta kakusta en olis tykännytkään, mutta jotenkin se oli mansikasta huolimatta jotenkin vähän mautonta. Tai ehkä syynä olikin näin myöhäiset mansikat, ehkäpä keskikesän mansikat toisivat kakkuun enemmän makua. Joka tapauksessa, kyllähän tuota nyt söi, mutta onneksi ei tarvinnut syödä yhtä palaa enempää :D.

The kakku.

Kakun valmistumisen jälkeen nautiskelin loput kuoharit onnittelukorttia tehdessä, mutta hupsis, kortti jäikin kuvaamatta! Mitenköhän siinä kävikin niin...?

Kerrottakoon nyt vielä loppuun, että kirjoitan tätä juttua villasukat jalassa ja glögiä hörpiskellen. Huomasin (onnekseni? kauhukseni?) pari viikkoa sitten, että glögit, Glühweinit ja joulusuklaat ovat saapuneet jo(!) kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin ensimmäisen purkin glögiä kotiin, mutta koska sinä viikonloppuna oli vielä helle, en pystynyt ajattelemaankaan kuuman glögin juomista. Tänään se jo sitten maistuikin. Joten kai tässä täytyy todeta, että kyllä se joulukin sieltä sitten pian tulee..?

Huopikkaat

Terveiset huopatossutehtaalta! Etsiskelin Ravelrystä kesällä kasan ohjeita, joihin tuhota vanhat lankani. Yksi näistä ohjeista oli siis se kesälomalla neulottu putkikaulahuivi. Tuon maitokahvinvärisen langan lisäksi varastoistani löytyi kaksi kerää Novitan Huopanen-lankaa ruskean ja beigen väreissä. Näistä oli alunperin tarkoitus tulla käsilaukku, mutta taisin kyllästyä väriin jo neuloessa, joten se(kin) työ jäi kesken. Nyt päätin käyttää lankaa huopatossujen tekemiseen.

Alkuperäinen ohje on Ravelrystä, mutta koska ohjeiden noudattaminenhan on jokseenkin vaikeaa, joten pitihän tätä(kin) ohjetta soveltaa. Ensinnäkin, tulin neuloneeksi aivan liian pienillä puikoilla (koska työ piti päästä aloittamaan just sillon kun inspiraatio iski, eikä mulla ollut 4.5 puikkoja suurempia). Ilmeisesti mun käyttämä lanka oli myös liian ohkasta, joten se olisi vissiin pitänyt neuloa kaksinkertaisena. Tämän kohdan ohjeesta tulin tosin lukeneeksi vasta toisen töppösen kohdalla. Lisäksi alkuperäisestä ohjeesta poiketen halusin tehdä "soljen" töppösten kärkeen, ja sille keksin ohjeen tietenkin aivan omasta päästä.

Kuten arvata saattaa, lopputuloksena oli lähinnä hyvä kokeilu :). Arvasin jo koneeseen laittaessa että töppösistä tulee liian pienet, ja niinhän niistä tulikin, kovan venyttämisenkin jälkeen ehkä kokoa 34-35, eli menevät minun jalkaani aivan just ja just. Toisekseen, solki huopui töppöseen kiinni niin että sitä ei kovin hyvin erota kärjestä.

Valmiit huopikkaat

Sinänsä ohje on varsin helppo ja valmista tulee nopeasti; yhden töppösen neulomiseen solkineen meni ehkä n. 1.5h. Lopputulos oli kuitenkin sen verran rohkaiseva, että ostin jo paksummat puikot ja uutta, paksumpaa ja mukavemman väristä lankaa uutta yritystä varten. Tarkoituksena olisi saada aikaiseksi kelvolliset tossut ystävän 40v lahjaksi. Ja mikäli ne onnistuvat, voisin tehdä muutamat tossut joululahjoiksikin.

Tossu neulotaan yhtenä kappaleena tasossa.

Solkea varten keräsin toisen kavennussauman silmukat puikolle ja neuloin sopivan tuntuisen läpyskän. Ompelin läpyskän muutamilla pistoilla valmiiksi kiinni tossuun. Mietin että jos jatkossa neuloisi läpyskän valmiiksi, mutta huovutuksen ajaksi harsisi muovin sen läpyskän ympärille, niin että se ei huopuisi tossuun kiinni, ja ompelisi sen kiinni tossuun vasta huovutuksen jälkeen. Saisikohan siitä soljesta sillä tavalla hieman paremman näköisen?

Kesän muistot

Tässä vielä muutama kesän muisto käsitöiden muodossa. Olimme siis 2.5 viikkoa lomalla Suomessa, ihan vaan rentoutumassa ja mökkeilemässä. Otin mukaan yhden kerän vanhoista langoista tarkoituksena viettää aikaa neulomisen parissa loman aikana. Langasta oli tarkoitus tehdä ns. putkikaulahuivi Ravelryn ohjeella. Niin siinä sitten kävikin, että vaikka aloitin työn jo heti loman ensimmäisinä päivinä, suurin osa lomalla neulotusta osasta tuli kuitenkin tehtyä lautalla takaisin kotiin.

Kannella nauttien merituulesta.

Yli puolet työstä jäi vielä kotona tehtäväksi, mutta sain työn valmiiksi muutamassa viikossa neulomalla aina iltaisin kerroksen tai pari telkkaria katsellessa. Tosin, kuvion kanssa sai olla sen verran tarkkana, että telkkaria tuli ehkä enemmänkin vain kuunneltua. Sinänsä kuvio oli varsin joutuista tehdä, sillä joka toinen kerros jätettiin joka toinen silmukka neulomatta. Tällä kertaa tein aivan ohjeen mukaan pidemmän huivin silmukkamäärällä, mutta mietin kyllä koko ajan neuloessa, että riittääköhän tämä pituus. Pyöröpuikolla valmiin työn pituutta ja neuloksen joustavuutta on vain hieman hankala arvioida.

Mutta varsin mukava työ siis, tosin kuten ohjeessakin sanotaan, joku kirkas ja pirteä väri olisi sopiva tähän huiviin. Koska minun pääasiallinen motivaatio työhön oli vanhojen lankojen hävittäminen, oli vain otetettava se lanka joka ominaisuuksiltaan ja määrältään sopi parhaiten. Siitäkin huolimatta luulen että tämä työ menee ihan oikeasti käyttöön, kunhan tässä säät vielä vähän viilenevät.

Putkihuivi lämmittää mukavasti toimistotyöntekijän hartioita, sillä tämä huivi on lämmin!

Lomalla tuli käytyä Tiimarissa, koska sieltä saa nykyään ihan järkevääkin askartelumateriaalia. Ostin mm. 3D-kuvioita, joista syntyi loman jälkeen tämä syntymäpäiväkortti mummolle. Ostin noita kukka-aiheisia 3D-kuvioita kokonaisen vihkosen, joten nyt minulla on näihin mummokortteihin sopivaa materiaalia varmaan seuraavaksi 10 vuodeksi...

Hän on täällä taas

Nimittäin syksy, tuo vuodenajoista parhain! Tosin juuri tänään ei oikein tunnu siltä että syyskuu olisi lähes puolessa, sillä ulkona on rapeat +25 astetta, mutta aiemmin tällä viikolla saatiin jo vähän haistella syksyisempiä säitä jopa siinä määrin, että ehdin jo vetämään saappaat jalkaan ensimmäistä kertaa.

Ohessa muutama kuva viime viikonlopulta. Ostin itselleni ison auringonkukkakimpun parvekkeen piristeeksi. Ruokakaupasta tarttui mukaan ihan heräteostoksena kurpitsoja, joita ostin ihan ensimmäisen kerran eläissäni.

Kurpitsoista päätin tehdä sosekeittoa, josta tulikin aivan erityisen hyvää. Koska en ollut aiemmin tehnyt kurpitsoista mitään, yritin etsiä netistä tietoa miten tällaista kurpitsaa tulisi käsitellä ja valmistaa. Suomenkielisiltä sivuilta en löytänyt mitään tarkkaa ohjetta, mutta ymmärsin kuitenkin, että kurpitsat tulee kuoria ennen keittämistä ja sisällä olevat siemenet ja siementen ympärillä oleva höttö tulee poistaa.

En tiedä miten kurpitsa tulisi oikeaoppisesti kuoria, ja vaikuttaako kurpitsan kypsyys kuorittavuuteen, mutta ainakaan itse en saanut esim. tavallisella perunankuorintaveitsellä mitään aikaiseksi. Päädyin siis vuolemaan kuoren pois, mikä tarkoitti sitä että samalla meni myös suhteessa melko paljon syötävääkin osaa.

Lähdin tekemään keittoa tällä ohjeella, mutta päädyinkin soveltamaan ohjetta aikalailla, kuten aina. Lopulliseen keittoon tuli:

2 kurpitsaa kuorittuna ja lohkottuna
Kasvisliemikuutio
1 prk (150g) hapankermaa (10%)
Keitinlientä
Kuivattua persiljaa
Suolaa

Kuorin ja paloittelin molemmat kurpitsat. Keitin paloja kasvisliemikuution kanssa kunnes palat olivat kypsiä (=pehmeitä), aikaa meni ehkä arviolta 30-40 min. Kaadoin keitinliemen toiseen astiaan ja muussasin pehmeät kurpitsan palat tasaiseksi sauvasekoittimella. Tämän jälkeen jatkoin kurpitsamuussia keitinliemellä ja viimeistelin hapankermalla sekä ripauksella suolaa. Valmiin annoksen päälle ripottelin vielä hippusellisen kuivattua persiljaa. Pelkäsin että keitosta tulisi makeaa, mutta kasvisliemikuutio, suola ja hapankerma tekivät keitosta aivan ruokaisan makuisen. Kahdesta kurpitsasta taisi tulla yhteensä 4 annosta keittoa.

Kurpitsasosekeitto

Lopuksi todettakoon, että kurpitsojen kuorimisen jälkeen vasen kämmen, joka siis piteli kuorittua kurpitsaa, tuntui oudolta. Kämmenen iho meni kuivan ja kurttuisen tuntuiseksi, ja tuntui vähän samalta kuin käteen olisi kuivunut liimaa, eikä se lähtenyt pois tavallisella käsienpesulla vaan minun piti hinkata kämmen kunnolla kynsiharjan kanssa. Yritin etsiä tätäkin ilmiötä netistä, mutta en löytänyt mitään mainintaa, joten mikäli joku nyt sattuu asiaa etsimään, niin löytyypähän joku muukin, jolle on käynyt näin :).

Kodin suursiivousta, osa 1

Kesäloma on takana, ja arkeen paluuta on ehditty harjoittelemaan jo muutaman viikon ajan. Lomaa vietettiin siis Suomessa, nauttien täydellisestä lomasäästä kesämökillä. Vaikka lomaa oli vain 2,5 viikkoa, tuntui töihin palatessa kuin olisi ollut poissa pidempäänkin. Ensimmäisellä viikolla huomasin myös, että loma oli selvästi tullut tarpeeseen, kun töiden ja jumpan jälkeen jäi vielä energiaa tehdä muutakin kuin maata vain sohvalla. Tosin toisella lomaltapaluu viikolla tämä tunne pääsi jo karisemaan huolestuttavan nopeasti...

Mökkeilyn ohessa toinen lomaviikko käytettiin omien, viisi vuotta varastossa olleiden tavaroiden selvittelyyn. Viiden vuoden jälkeen oli hyvin helppo todeta, mitkä tavaroista lähtee kiertoon, mitkä haluaa varastoida vielä vaikka seuraavatkin viisi vuotta ja mitkä haluaa tuoda käytettäväksi omaan kotiin. Omien tavaroiden selvittely on ihmeellisen terapeuttista, ja kun nyt päästiin niin hyvään vauhtiin Suomessa, olen yrittänyt jatkaa samaa hommaa täällä kotona. Meille on nimittäin näiden viiden ulkomailla asutun vuoden aikana ehtinyt kertymään vähintäänkin sama määrä tavaraa mitä meillä oli varastoituna Suomeen...

Meillä on täällä kotona kaksi kokonaista kaappia, jotka on tällä hetkellä omistettu siivoustarvikkeille, muovipusseille(!) ja muulle epämääräiselle tavaralle. Totesin, että olen ihan turhaan säilönyt kaikki kaupoista saadut muovipussit, kun suurin osa niistä on minimalistisen pieniä, joten niitä ei voi käyttää edes roskispusseina, eikä niitä siis missään taloudessa tarvita koskaan muutamaa pussia enempää. Niinpä kävin kaikki pussit läpi, heitin menemään suuren määrän pusseista (ja vannoin, että en ota enää kaupoista vastaan muovipusseja) ja lopuille pusseille, jotka soveltuvat roskiskäyttöön ompelin säilötyspussin.

Ompelin näitä pussipusseja joskus Suomessa asuessa joululahjoiksi, ja silloin sain idean jostakin aikakausilehdestä. Tällä kertaa ohje on omasta päästä/muistista. Kangas on ylijäämä viime jouluksi ommelluista käsipyyhkeistä (joita en näemmä koskaan muistanut esitellä blogissa). Leikkasin arviolta sopivan pituisen palan kangasta, jättäen yhteensä n. 10cm kääntövaran molempiin päihin. Sen jälkeen ompelin päätyihin nauhakujat. Viimeiseksi ompelin pitkät saumat yhteen niin, että pussista tuli pötkylä. Nauhakujiin olisi voinut pujottaa esimerkiksi kuminauhan (varsinkin alaosaan, josta pussit vedetään), mutta kun minulla ei sattumoisin ollut kuminauhaa, laitoin silkkinauhat. Tämä tekele valmistui noin vartissa.

Ja kun ompelukone tuli otettua esille, ompelin myös uuden pöytäliinan samaisista ylijäämäkankaista. Tämän työn ehdottomasti vaikein osuus oli kankaan ja päärmeiden taittaminen niin, että liina näyttäisi suoralta. Kuvioon nähden liina ei ole ihan suora, mutta onneksi kuvio on sen verran sekalainen, että ei sitä oikeastaan huomaa, joten liina välttää oikein hyvin ainakin omaan käyttöön :)


Tänään olisi tarkoitus saattaa noiden kahden kaapin siivous loppuun niin, että siivoustavarat ja muu "epämääräinen" mahtuivisivat yhteen kaapiin, ja toinen kaapeista vapautuisi Suomesta tuoduille hääastioille, lakanoille ja muulle tavaralle. Nämä kaapit ovat tosin vasta alkusoitto koko selvitystyölle, sillä monta muuta kaappia on vielä jäljellä, ja lisäksi on luvassa Grand Final, eli meidän kellarivarasto. Käsittämätöntä (ja pelottavaa) kuinka paljon kaksi aikuista ihmistä voi hamstrata tavaraa jo ihan muutamassa vuodessa...

Kynttiläpussit

Ystäväni Tekku (joka on myös siis askarteluhaasteen toinen osapuoli) täytti myös vuosia toukokuussa, ja sain idean askarrella hänelle jotain pientä ja näppärää lahjaksi. Inspiraationa toimi tällä kertaa täkäläisissä kahvioissa paljon käytetyt kynttiläpussit. Ja kuten arvasinkin, KaDeWen loistavalta askarteluosastolta löytyi kyseisiä paperipusseja askartelutarkoituksiin.

Ensimmäiset kaksi pussia maalasin ensin vesivärillä. Värjääminen itsessään on tietenkin varsin helppoa, mutta vettyessään pussin saumat alkavat aika helposti repeytymään, joten pussia tuli käsittellä hyvin, hyvin varovasti.


Kun pussi oli täysin kuivunut, hahmottelin pussin kylkeen sydämmet, jotka leikkasin irti mattoveitsellä. Aukkojen peitteeksi liimasin ohutta harsoa pussin sisäpuolelle, ajatuksena että kynttilän valo pääsee paremmin pussin läpi.

Ajatuksena oli myös koristella pussit vielä helmin ja timangein, mutta harson laittamisen jälkeen en ollut oikein tyytyväinen kumpaankaan viritelmään. Idea oli ihan hyvä, mutta lopputuloksesta ei kuitenkaan tullut ihan sellainen kun olin ajatellut. Eli palasin vielä kertaalleen työpöydän ääreen, ja päädyin kokeilemaan leimausta ja embossausta. Viimein synty mallikappale, johon olin suht tyytyväinen.

Lopullinen, lahjaksi päätynyt kynttiläpussi.

Pussin innoittamana syntyi myös kortti.

Viime viikolla Tekku kyseli, että olinko itse käyttänyt kynttilöpusseja vielä. Ilmeisesti hän meinasi, että paperipussit ja kynttilät eivät ole hyvä yhdistelmä. Eikä pussiin varmaan kannatakkaan laittaa tuikkua ilman lämmönkestävää alustaa. Tässä siis todistusaineistoa, että pussit ovat olleet käytössä, eikä palokuntaa tarvinnut soittaa paikalle :). Kynttilöinä käytin normaaleja tuikkuja asiallisissa tuikkulyhdyissään. Valkeassa pussissa oleva tuikku palaa muuten kituen, sen (ja vasta hämärtymässä olevan illan takana) takia kuvassa näyttää siltä kuin pussissa ei olisi kynttilää ollenkaan.

Prototyypit tositoimissa

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä lähden viettämään kesälomaa, ja palaan vasta elokuussa, kun tekee mieli kaivella kutimet esille, sytyttää kynttilät ja juoda kuumaa kahvia. Tosin, tällä päivitystahdilla kesälomaa ei erottane normaalista kirjoitustauosta :)

Askarteluhaaste 2

Tästä(kin) projektista on jo aikaa, mutta otin vastaan ja selvitin askarteluhaasteen nro 2. Haaste taisi tipahtaa jo huhtikuussa(?), ja valmistui (jo?) toukokuussa. Ja nyt siis esittelen sen täällä :).


Haasteen aihe oli tällä kertaa matkustamiseen liittyvä. Ja koskapa armas Mieheni täytti vuosia kesäkuussa, ja satuimme vielä samaan aikaan olemaan matkoilla, ei tarvinnut kovinkaan kauan miettiä mitä haasteelle tekisin. Korttihan niistä piti väkertää!



Synttäreitä vietettiin tänä vuonna New Yorkissa, ja juhlapäivän kunniaksi illastettiin Brasialaisessa ravintolassa. Ruoka sekä seura oli loistavaa, ja saipa synttärisankari amerikkalaiseen tapaan huomiota, kun jälkiruokakakku tarjoiltiin tähtisadetikun ja onnittelulaulun kera. Vaatimatonta suomalaista lähes nolotti :).

Kuten askarteluhaasteen säännöissä lukee, mukana tulevien materiaalien lisäksi ei saa ostaa mitään uutta. Tällä kertaa hankaluutta aiheutti sopivan silkkinauhan puuttuminen, mutta sitten jostakin laatikoiden pohjalta löytyi vielä pieni pätkä edellisen askarteluhaasteen silkkinauhaa. Huomio muuten, silkkinauha on solmittu kravattisolmukkelle, onhan kyseessä miehelle tulevasta kortista!

Askarteluviikonloppu

Oho, onpas blogi jäänyt pitkäksi aikaa huomiotta! Mietiskelin juuri, että huhtikuussa en tainnut kirjoitella mitään, mutta näemmä edellinen päivitys onkin melkein kolmen kuukauden takaa! Ilmeisesti vapaa-aikaa on sitten ollut tavallistakin vähemmän, kun ei ole ollut mitään raportoitavaa askarteluista.

Tänä viikonloppuna pääsinkin sitten purkamaan askartelupatoutumia oikein urakalla. Ensin askartelin kortit meidän molempien äideille ensi sunnuntaita ajatellen. Sen jälkeen muistin oman äidinäitini ja miehen isänäidin. Tänä aamuna muistui mieleeni, että kortinhan voisi lähettää myös
omalle isänäidille ja miehen äidinäidille. Muisti toimi siis hyvin pätkittäin.

Ensimmäiset neljä korttia valmiina.

Kaikki äitienpäiväkortit, vuosimalli 2011.

Kortteihin sain kulumaan läjäpäin vanhoja askartelupapereita ja muita tarvikkeita. Sain käytettyä myös ensimmäistä leimasintani, jota on tullut viime aikoina käytettyä aika vähän. Leimasinta käytin embossaukseen, eli pääsin jälleen hyödyntämään joulukorttien tekoa varten ostamaani kuumailmapuhallinta. Ainoastaan kukka- ja perhostarrat sekä muutama korttipohja ovat näitä kortteja varten ostettuja, muut materiaalit löytyivät omasta laatikostosta.

Oma lempparini näistä korteista on tämä violetti kortti. Ihastuin tähän malliin niin kovasti, että tein samalla ajatuksella vielä kaksi muutakin korttia. Nyt lienee tämä malli sitten käytetty ainakin vähäksi aikaa...

Oma lempikorttini. Tämän saa siis oma äitini.

Äitienpäiväkorttien lisäksi askartelin myös 6-vuotis syntymäpäiväkortin kummitytöllemme. Kummityttö on aivan hulluna dinosauruksiin, siispä kortin teemana tietenkin hirmuisen kaameat dinot. Tykkään itse etenkin kortin sisäpuolesta, oli mielestäni hyvin keksitty idea, vaikka itse sanonkin :)

Onnitteluteksti on painettu leimasinkirjaimilla.

Leukaperiin on käytetty paperi on muuten ostettu alunperin omiin hääkutsuihimme, ja häistä on jo aikaa yli 2-vuotta. Eli varastoissa löytyy edelleen tyhjennettävää.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Korttien lisäksi sain päätökseen ensimmäisen askarteluhaasteen! Halusin käyttää jäljellä olevat materiaalit johonkin muuhun kuin kortteihin, joten päätin käyttää ne reseptikirjan koristeluun. Ostin jo ennen joulua läheisestä lahjatavarakaupasta tyhjän reseptikirjan, joka on siis tarkoitettu omien reseptien kirjoittamiseen. Ajattelin, että voisin (pikku hiljaa) kirjoitella lempireseptini kirjaan, ja tietenkin kirjan voi samalla koristella sitä mukaa kun reseptejä lisäilee. Ensimmäisenä reseptinä nyt siis Chili con Carnen ohje.

Reseptikirjan kansi

Muut materiaalit ovat ensimmäisesta askarteluhaasteesta, paitse alareunan vaaleanpunainen tarranauha sekä oikean reunan mustapallollinen tarranauha.

Seuraavan askarteluhaasteen matkustusaiheiset materiaalit saapuivat jo viikkoja sitten. Niistä valmistunee ainakin synttärikortti miehelle. Hän tykkää kovasti matkustelusta, ja sattumoisin vietämmekin hänen syntymäpäiviään ensi kuussa New Yorkissa.

Askarteluhaaste 1, osa 1

Ystäväni Tekku haastoi minut askarteluhaasteeseen. Haasteen ideana on, että lähetämme toisillemme omia askartelutarpeita, joista olemme joskus tehneet jotain. Haastetun tehtävänä on askarrella jotakin yhdistelemällä lähetetyistä tarvikkeista ja omista, jo olemassa olevista tarvikkeista. Haastetta varten ei saa ostaa mitään uutta. Sen jälkeen näpertelystä tehdään blogipostaus.

Torstaina postiluukusta oli tipahtanut ensimmäinen haaste. Kirjekuoresta löytyi oheiset materiaalit, sekä kaunis ystävänpäiväkortti. Kiitos siitä Tekku!


Nyt täytyy tunnustaa, että lähes parin kuukauden askartelutauon aikana minun sommittelusilmä on ruostunut aika lailla. Aikani ähellettyäni materiaalien parissa totesin, että en saa niitä menemään samaan korttiin. Päädyin siis jakamaan materiaalit useampaan työhön, ja tässä nyt näyte ensimmäisen haasteen ensimmäisestä osasta.



Tein kortin ystävillemme, joilla syntyi keskiviikkona tyttövauva. Omaa kortissa on pohja (joka ei ole oranssi niin kuin kuvassa näyttää, vaan vaaleanpunainen), vaaleanpunainen boordinauha, nalletarra ja reunustan keinuhevosleimaukset. Leimaukset jäi aika hailakaksi, mutta minkäs teet. Ao kuvassa näkyvät hieman paremmin.


Haasteen toinen osa seuraa siis perässä. Katsotaan mitä niistä keksin askarrella, ehkäpä jotain muuta kuin kortin...

Nörtti neuloo

Tammikuussa rupesin käymään läpi vanhoja lankoja, ja muistin kesällä hamstranneeni mintunvihreät baby langat. En voi käsittää missä mielenhäiriössä tulin ostaneeksi tätä lankaa peräti 6 kerää (á 50g), muistan vaan että olin täysin ihastunut sen herkulliseen väriin. Koska lankavarastot on niin täynnä, piti siitä tehdä edes jotain.Lankojen tuhlaamiseen sopiva ohje löytyi Suuri Käsityö (9/2010) -lehdestä. Päätin neuloa perinteisen ainaoikean vauvan myssyn, joka neulotaan levynä yhdestä, siksak mallisesta kappaleesta. Malli on erittäin helppo ja joutuisa, mutta sen verran monotoninen että meinasin mennä koko ajan laskuissa sekaisin.

Melko valmis levy.

Pienenä nörttinä sain päähäni yhdistää huvin ja työn, ja latasin Nokian sivuilta Qt creatorin. Päätin kokeilla mistä tässä Qt:ssä on kyse, ja tehdä itselleni pienen mobiili applikaation. Lopputuloksena on erittäin simppeli appis, käytännössä tukkimiehen kirjanpitoa varten. Aikaa tähän meni asennuksineen ja tutoriaaleineen oikeastaan kokonainen lauantai, mutta voi sitä onnistumisen riemua kun itse tekemän ohjelman saa asennettua puhelimeen, ja se vieläpä toimii! Tämän kätevän työkalun avulla pysyin hyvin laskuissa siitä, mikä kierros oli meneillään. Joku voisi sanoa, että kynä ja paperi ajaisi saman asian, mutta on paljon kätevämpää käyttää puhelimesta löytyvää ohjelmaa, kuin ruveta kaivelemaan kyniä ja papereita :)

Uusavuttomien tukkimiehen kirjanpito

Myssy täysin valmiina. Oma silmäni ei osaa sanoa käykö tämä minkäänlaisen ihmislapsen päähän, mutta tulipahan käytettyä lankoja.

Pipon valmistumisen jälkeen halusin viimein kokeilla miten kahden villasukan neulominen yhtäaikaa onnistuu pyöröpuikolla. Ohjeeksi valitsin Ullan Ouluanka-sukat ja lankana toimi 7 Veljeksen Jätti raita. Samaa lankaa ja kuviota käytin jo syksyllä neuloessani toimistotyöntekijän lämmikkeet. Sen lisäksi, että en ole koskaan neulonut kahta sukkaa kerrallaan, en myöskään ole koskaan aloittanut sukkaa varpaista. Tässä ohjeessa on siis vaikka mitä uutta, ja kaikki tämä vieläpä vasenkätisittäin.

Ensiksi piti opetella silmukan luonti. Otin malliksi kasialoituksen. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain luotua silmukat. Ymmärtääkseni alkuperäisessä kasialoitus ohjeessa luodaan vain yhden sukan silmukat, joten minun viritelmääni täytyi tulla kahdet silmukat ja kummankin sukan silmukat omasta kerästään.

Langat kierrettynä puikkojen ympärille ensimmäisen kierroksen neulomista varten

Ensimmäinen kierros on neulottu.

Muutaman kerroksen jälkeen sukkien kärjet hahmottuvat jo hyvin

Tällä hetkellä olen hieman jumissa sukkien kanssa. Käytän neulomiseen nro 4 puikkoja ja oletettavasti lankani on myös paksumpaa kuin alkuperäisen ohjeen lanka. Tällä hetkellä silmämääräisesti näyttäisi siltä että silmukkoja on jo tarpeeksi, mutta ohjeen mukaan pitäisi lisätä vielä n. 10 silmukkaa. Jos silmukkamäärä ei täsmää ohjeessa annettua määrää, en taida uskaltaa lähteä tekemään palmikkoa, kun ohje ei varmaankaan enää täsmää. Pähkäilen siis tällä hetkellä että jatkaakko normaalina sukkana, vai mitäköhän sitä tekisi.

Mielenkiintoinen projekti joka tapauksessa, vaikka itseasiassa en edes tarvitse uusia sukkia (jouluna sain yhteensä viidet sukat/tossut joululahjaksi, ja aikaisemmatkin sukat on vielä aivan hyviä..). Mutta ainakin tästä saa hyvää aivojumppaa ja vaihtelua neulomiseen.

Joulukortit 2010

Joulu tuli, oli ja meni. Pyhiä vietettiin Suomessa vanhempien luona, josta kotiuduttiin vasta eilen illalla. Tänään on jo palattu täysillä arkeen töiden, kauppareissujen, kokkauksen ja pyykkäämisen avulla. Joulustakin päästiin yli, kun raivasin meidän (teko)kuusen pois. Joulusta on enää jäljellä kynttelikkö ja joulukortit.

Josta päästäänkin sitten esittelemään se viime vuotinen joulukorttimalli. Protoilu alkoi jo joskus marraskuussa niistä tarvikkeista joita minulla jo oli askartelulaatikossa. Leimasimet ostin elokuussa Suomessa käydessä. Hopeinen satiininauha koristi viime vuonna ystävältä saatua pakettia.

Vuoden 2010 joulukortti proto

Lopullinen kortti näyttää jokseenkin eriltä, sillä taustalla käytettyä paperia ei ollut myytävänä erillisenä, vaan se oli yksittäinen paperi pienessä lajitelmassa, jonka ostin viime elokuussa. Jouduin siis improvisoimaan vastaavan paperin lumihiutalekuultopaperista ja sinisestä, ohuesta pahvista. Satiininauhaa etsin niiden kuuluisien kissojen ja koirien kanssa ainakin 5:stä eri liikkeestä. Onneksi olin ystäväni mukana viime vuonna, kun hän osti paketointitarvikkeita, joten tiesin mistä kaupasta tuota nauhaa ainakin saan, joten lopulta kävin sitä ko tavaratalosta hakemassa. Se vain sattui olemaan aivan toisella puolella kaupunkia...

Joulukortti 2010

Ensi vuodelle muistutuksena, että ennen kuin miellyn lopulliseen malliin, yritän miettiä työvaiheiden määrää toisenkin kerran; ei ollut muuten ihan yksi eikä kaksi tuntia mitä meni 30 tällaisen kortin tekemiseen.. Vaikka omaksi iloksihan sitä näperteleekin, niin olisi se kiva kun ehtisi tekemään muutakin kuin ne kortit.